Pelastushelikopteri Aslakin lentäjä Kari Korvanen joutuu usein kohtaamaan lumen tuomat haasteet. Onneksi lumi tuo lentotoimintaan myös helpotusta.
-Lentotyössä ja varsinkin pimeässä lennettäessä lumen tuoma kirkkaus parantaa tilannekuvaa. On helpompi suunnistaa ja paikantaa kohteita, kun maasto erottuu hyvin. Järvet, joet ja tiet on helpompi löytää, hän sanoo.
Muutaman sentin lumipeite maassa ei tuota ongelmia. Kun lunta on paljon ja sitä sataa sankasti lisää, on tilanne toinen.
Helikopteri lähtee lentoon vasta kun helikopterivalmistajan ja säädösten mukaiset ehdot täyttyvät.
– Olennainen asia on näkyvyys. Kovaan lumisateeseen emme lähde ollenkaan.
-Lisäksi Lapin pitkillä etäisyyksillä lumisadealueet ovat erilaisia. Voimme lähteä liikkeelle täysin selkeässä, mutta kohta edessä voi olla tiheä lumikuuro. Voimme kiertää sen ja etsiä paremman reitin kohteeseen.
Leijuttaminen vaatii kokemusta
Talven mittaan Lapissa saattaa sataa paljon uutta lunta. Kinokset ovat paksuja ja uusi lumi pölisee herkästi.
-Jos lunta on paljon, jäämme korkeammalle leijumaan ja tuulettamaan laskualuetta roottorin puhalluksella. Pölisevä lumi nousee ilmaan ja tuuli kuljettaa sen pois, lentäjä toteaa.
-Kun koneen jalakset ovat lumen pintaa vasten, sitä ei tuoda maahan, vaan jäädään pintaleijunnassa lumen tasolle ja operoidaan siitä. Pelastaja menee ulos ja lähtee kahlaamaan. Kone odottaa leijutuksessa tai nousee ilmaan ja palaa uudelleen noutamaan pelastettavan.
Helikopterin leijuttaminen on tottumusta vaativaa tekemistä. Lentäjä vertaa sitä polkupyörällä ajamiseen. Se vaatii pientä tasapainoilua ja seurantaa. Helikopteri ei ole helppo väline, mutta helposti hallittavissa.
Moni asia voi kaikesta huolimatta mennä pieleen, jos lentäjällä ei ole kokemusta lumityöskentelystä ja paikallistuntemusta maastosta. Kari Korvasen pitkä ja monipuolinen kokemus helikopterilla operoinnista tuo varmuutta tekemiseen vaativissakin tilanteissa.
Ihminen maamerkkinä ja apuna laskeutumisessa
Pelastushelikopterin laskeutumista lumiseen kohteeseen helpottaa jokin referenssipiste maastossa. Se voi olla ihminen, moottorikelkka, puu, näre tai pensas, kunhan se on vakaasti paikallaan.
-Yleensä pyrimme laskeutumaan aika lähelle metsän reunaa, jossa puusto toimii maamerkkinä. Metsän reunassa myös lumen pöllytys vähenee.
Jos kohde on avoimella paikalla ja siellä on ihmisiä moottorikelkalla, voi joku heistä pyörittää helikopterin laskualustaksi halkaisijaltaan noin kymmenen metrin alueen, jossa lumi on painunut kasaan. Jonkun pitää kuitenkin jäädä maamerkiksi.
Helikopteri pyrkii tulemaan laskuun vastatuuleen.
-Paras tapa on odotella polvillaan selkä tuulen suuntaan ja suojata kasvot, ettei lumi paiskaudu silmille. Ja odotella rauhassa, Korvanen lisää.
Aslakin lentäjän mieleen ovat haastavina tilanteina jääneet talvitapahtumat, joissa lasketellaan tai kelkkaillaan off-rinteen kaltevalla pinnalla ja lumi pölisee voimakkaasti.
-Silloin laskeutumispaikka valitaan kaikki tekijät, kuten rinteen kaltevuus, lumen paksuus, tuulen suunta ja voimakkuus, huomioiden. Kokemus on tässäkin keskeisin työkalu.
