Lapissa maastopelastustehtävä saattaa olla hankalienkin matkojen päässä. Pelastuslaitoksen väki pääsee paikalle moottorikelkalla tai mönkijällä, mutta se voi viedä aikaa. Kiireellisissä tapauksissa korvaamattomana apuna on Lapin pelastuslaitoksen virallinen yksikkö, pelastushelikopteri Aslak.
-Aslak on paitsi nopea apu, myös siitä hyvä, että se operoi keskeisellä paikalla Lappia, Sodankylässä. Pelastushelikopterin tukikohdasta on lyhyt matka joka paikkaan, sanoo Sodankylän paloseman asemamestari, palomestari Lasse Rytkönen.
Aslakin ja pelastuslaitoksen muiden yksiköiden apua tarvitaan usein. Lapin pelastuslaitokselle tulee vuoden aikana 250-300 maastopelastustehtävää, joista Sodankylään 20-30 tehtävää.
Kiireisintä aikaa ovat sesongit tunturikeskusten läheisyydessä. Ympäri vuoden pelastuslaitosta työllistää UKK-puisto, jossa käy paljon omatoimimatkailijoita. Korona-aika on vielä lisännyt kansallispuistoissa liikkujien määrää.
Usein tilanne ei ole akuutti, mutta apua tarvitaan silti
Maastossa liikkujat tarvitsevat pelastuslaitoksen apua monenlaisissa tilanteissa.
-Yleensä maastossa sattuu kaatuminen ja sen seurauksena on loukattu kättä tai jalkaa. Sairauskohtauksia sattuu myös usein, Lasse Rytkönen selvittää.
-Monesti on käynyt siten, että retkeilijälle tulee vaelluksen aikana kuumetta tai vatsatauti. Hän menee niin heikkoon kuntoon, ettei yksinkertaisesti enää pääse takaisin. Tai retkeilijä on arvioinut voimansa väärin eikä jaksa vaeltaa takaisin. Näissä tilanteissa hätä ei ole akuutti, mutta apua tarvitaan ja henkilö pitää hakea pois maastosta.
Tärkeimmät pelastusvälineet sulan maan aikaan: mönkijä, purilaat ja Aslak
Pelastuslaitoksen maastopelastusvälineistön perusvälineistöä ovat purilaat.
Purilaita voisi luonnehtia kesäajan reeksi. Se on mönkijän perään laitettava alusta, jonka päälle tulee ahkio. Purilaat kulkevat tosi kevyesti ja sen avulla potilas on helppo kuljettaa pois maastosta.
Kun apua tarvitaan nopeasti tai potilas on hankalien taipaleiden takana, avuksi hälytetään Aslak.
-Aslak on ehdottoman hyvä väline maastopelastustehtävissä. Maayksikön pääsy kohteeseen voi viedä aikaa useita tunteja. Aina ei ole tarkoituksenmukaista ajaa mönkijällä neljä tuntia suuntaansa ja tulla takaisin potilaan kanssa 4-6 tuntia, Lasse Rytkönen toteaa.
Vaikka pelastushelikopteri lähtisi tehtävälle, lähtee kohteeseen aina myös maayksikkö. Lentokeli voi muuttua yllättäen tai Aslak hälytetään kiireellisemmälle tehtävälle.
-Pelastuslaitos pyrkii hoitamaan tehtävät etupainotteisesti. Siksi maastoyksiköt varmistavat avun saannin ja potilaan kuljettamisen hoitoon mahdollisimman nopeasti.
VPK-laisten hyvä paikallistuntemus iso etu
Kun hätäkeskus saa ilmoituksen avun tarpeesta, etenee tilanne pelastuslaitoksella ripeästi.
Radio alkaa piippaamaan asemalla. Hätäkeskus välittää pelastustoimen kenttäjohdon hälytysjärjestelmään eli PEKEen karttapisteen siitä, missä tehtävä on. Virven eli viranomaisverkon päätelaitteeseen tulee viestinä lisätietoja siitä, mitä hätäpuhelun aikana on hätäkeskuksen päivystäjä kysynyt ilmoittajalta ja mitä ilmoittaja on niihin vastannut.
Hätäkeskus välittää paloasemalle myös ilmoittajan puhelinnumeron.
-Minulla on henkilökohtaisesti aina tapana soittaa ilmoittajalle. Tiedustelen, onko ilmoittajan puhelimessa vielä virtaa ja onko mukana vielä juomaa. Eli selvitän kuinka kauan maastossa vielä pärjätään, Rytkönen kertoo.
Kun tilannearvio on tehty, pelastuslaitoksen väki pohtii kartan kanssa, mitä kautta kohteeseen on helpointa mennä. Samalla arvioidaan, onko tarkoituksenmukaista lähteä helikopterilla vai pelkästään maayksiköllä. Kun päätös on tehty, lähtee tarvittava kalusto liikkeelle.
-Meillä on rikkaus se, että VPK:ssa on henkilöitä, jotka liikkuvat paljon maastossa ja heille on kertynyt hyvä paikallistuntemus. He osaavat esimerkiksi sanoa heti paikan, josta pääsee joen yli, Lasse Rytkönen sanoo.
Kevyet purilaat ovat peruskalustoa maastopelastustehtävällä. Niiden avulla potilas saadaan siirrettyä hankalassakin maastossa. (Kuva: Aslak)
