Kokenut Lapin-kävijä, kotkalainen Pirjo Haimi, mursi jalkansa syksyisellä vaelluksella Inarissa. Tapahtuma herätti ymmärtämään, miten äärettömän tärkeää toimintaa Aslakilla on. Pirjo Haimi oli miehensä Hannu Haimin kanssa Lapissa syyskuun alussa. Pariskunnan kiintopisteenä oli majapaikka Saariselällä, josta he päättivät tehdä päiväretken Kutturaan. Auto jätettiin Kutturan kylään.
– Kävelimme päätieltä pienelle sivutielle. Tarkoitus oli nauttia mukavasta syyssäästä ja käydä Kyläjoen päivätuvalla paistamassa makkarat.
Haimit eivät olleet ennen käyneet kohteessa, joten sen sijainti tarkistettiin kartasta. Sen mukaan tuvalle johti hyvä polku.
– Alussa olikin hyvää metsäautotietä. Yhtäkkiä se loppui ja edessä oli ruohottunut, kapea polku, jota ei varmaan ollut kuljettu pitkään aikaan, Haimi kertoo.
Ruohikon alla oli monttu, johon hän astui ja kaatui. Kuului napsahdus.
– Tiesin heti, että sattui pahasti. Vähän aikaa puhaltelin, nousin ylös ja kerroin miehelleni, että nyt meni jotain rikki.
Pariskunta oli maastossa 8–9 kilometrin päässä autoltaan. Päivätuvalle oli matkaa 100–200 metriä.
– Sanoin, että mennään tuvalle, paistetaan makkarat ja mietitään mitä tehdään, Pirjo Haimi kertaa.
Hän ei pystynyt kuitenkaan kävelemään kipeällä jalallaan. Myöhemmin syyksi osoittautui murtunut sääriluu.
Aslak ainoa vaihtoehto
Syyskuun alun ilma oli lämmin, joten Haimeilla ei ollut sen puoleen mitään hätää. He miettivät rauhassa, mitä olisi viisainta tehdä.
– Olimme Ivalojoen rannalla ja pohdimme, että tuota jokea pitkin pääsisi, jos joku tulisi hakemaan. Minulla alkoi olla huono olo ja totesimme, että ei auta muu kuin soittaa hätänumeroon 112.
– Mies soitti ja hätäkeskus otti ilmoituksen vastaan. Päivystäjä lupasi soittaa uudestaan selvitetyään mikä on paras tapa toimittaa apua.
Kohta puhelu tuli pelastushelikopteri Aslakin HTCM-pelastajalta, joka kertoi Aslakin tulevan hakemaan heidät.
Pirjo Haimi muistelee huvittuneena reaktiotaan.
– Tuli olo, että ei hyvä ihme, helikopteriko meidät tulee hakemaan, eihän tämä nyt ole niin vakavaa. Jos autolle olisi ollut matkaa vain kilometri, olisin yrittänyt raahautua sinne murtuneella jalalla. Onneksi en lähtenyt.
Hienoa palvelua
Jo lennon aikana Aslakin pelastaja oli yhteyksissä Haimeihin, jotka kuvailivat onnettomuuspaikan olosuhteita ja lähettivät kännykällä kuvan paikalta.
Syyskuun alussa Ivalojoen vesi oli alhaalla. Kivikkoinen joenuoma vaikutti sopivan pelastushelikopterin laskeutumispaikaksi.
– Kun Aslak laskeutui, tuntui aika uskomattomalta. Minua ei ole koskaan kuljetettu edes ambulanssilla, saati pelastushelikopterilla.
Pirjo Haimi muistelee saamaansa palvelua.
– Pelastaja oli tosi ihana. Hän ohjeisti, miten lähestyä helikopteria, kyseli vointiani ja tiedusteli kivun voimakkuutta asteikolla 0–10. Vastasin, että 7–8 ja jalka kipeytyy koko ajan lisää.
Aslak olisi kuljettanut Pirjo ja Hannu Haimin Sodankylän terveyskeskukseen, josta olisi tarvittaessa ollut nopea yhteys keskussairaalaan Rovaniemelle. Toinen vaihtoehto oli Ivalon terveyskeskus. Haimit päätyivät kyytiin Kutturaan, josta matka jatkui omalla autolla.
Onnea onnettomuudessa
Kun Haimi pääsi autoon, soitti hän Ivalon terveyskeskukseen ja kertoi mitä oli tapahtunut. Päivystyksessä ei pystytty sunnuntai-iltana kuvaamaan jalkaa, joten pariskunta ajoi mökille Saariselälle ja vasta aamulla Ivaloon. Lääkäriaika järjestyi heti ja jalasta otettiin röntgenkuva.
– Olin aivan mykistynyt, miten upeaa palvelua sain sieltäkin, Haimi kiittelee.
Onnettomuudessa oli onnea mukana muutenkin kuin nopean ja hyvän avun muodossa. Haimin murtunutta jalkaa ei tarvinnut kipsata. Toipumisaika, 2–3 viikkoa, sujui kävelykeppien kanssa ja jalka on nyt melkein terve.
Syksyinen Lapin-reissukaan ei tyssännyt onnettomuuteen.
– En ole koskaan käynyt Norjan Altassa. Varasimme hotellin sieltä ja kävimme ihailemassa huikeita maisemia.
– Koko reissusta jäi kiva maku suuhun. Vaikka ikävä juttu sattuikin, se ei pilannut koko matkaa.
Heti tukiyhdistyksen jäseneksi
Ennen onnettomuutta oli pelastushelikopteri Aslak tuttu Haimeille vain nimenä.
– Näköjään on niin, että itse pitää kokea jotain, ennen kuin tajuaa pelastushelikopterin merkityksen. Ja sen, että onnettomuus voi sattua kenelle tahansa ja milloin vain, hän pohtii.
Pirjo Haimi on hyväkuntoinen ja harrastanut paljon vaellusta Lapissa. Hän on nähnyt onnettomuuksia tapahtuvan, mutta vasta oman kokemuksen myötä konkretisoitui se, että tiettömän taipaleen takana voi todella tapahtua jotain.
– On äärettömän upeaa toimintaa, että sieltä voi päästä pois pelastushelikopterilla.
Jo Inarissa Haimi liittyi Lapin Pelastushelikopterin Tuki ry:n jäseneksi. Seuraavana päivänä myös mies maksoi tukiyhdistyksen jäsenmaksun, ja sen jälkeen vielä moni muukin.
– Laitoin Facebookin Saariselkä-palstalle päivityksen tapahtumista. Tykkääjiä ja kommentteja tuli heti lähes 800 ja paljon uusia tukijoita Aslakille, Pirjo Haimi iloitsee.
– Terveiset vielä kerran Aslakin pelastajalle ja pilotille. Niin ammattimaista ja ystävällistä toimintaa! Kun pelastaja huikkasi peräämme, että tästä ei sitten tule meille mitään laskua, olin aivan hämmästynyt, millaista palvelua voi olla olemassa.
