Huippuosaamista kokemuksen kautta
Maastopalon sammuttaminen on kovaa fyysistä työtä, joka voi kestää päiviä, jopa viikkoja. Lisähaastetta tuovat erämaaolosuhteet.
– Metsäpalo ei ole yleensä nelostien varressa, vaan kaukana erämaassa, Jarno Sukuvaara kuvailee.
Kuivana kesänä maastopalotehtäviä saattaa sattua myös useita yhtä aikaa.
Sukuvaaran mieleen tulee esimerkiksi viime kesä, jolloin Inarissa oli kolme maastopaloa yhtä aikaa.
– Olimme vuorokauden yhtä soittoa sammuttamassa paloja kaukaisissa kohteissa.
Silloin tarvittiin myös pelastushelikopteri Aslakin apua. Helikopterilla ja mönkijällä kuljetettiin palopaikoille henkilöstöä, välineistöä ja ruokia yötä myöten.
Tarvittaessa laajaa yhteistyötä
Tehokkaan palolentotoiminnan ansiosta maastopalot havaitaan yleensä nopeasti ja pahimmilta tuhoilta vältytään. Laajojakin paloja kuitenkin sattuu, kuten muutama vuosi sitten Kalajoella. Avuksi hälytettiin sammutusyksiköitä ympäri maata, mm. Lapista. Myös Aslak osallistui sammutustyöhön.
Sukuvaara kuuluu Pohjois-Suomen pelastuslaitosten yhteiseen Arctic Rescue -pelastusjoukkueeseen. Noin 70 ammattilaisen joukkue voidaan hälyttää apuun merkittävissä suuronnettomuustilanteissa ja pitkäkestoisissa tehtävissä, joissa yksittäisen pelastuslaitoksen voimavarat ovat äärirajoilla.
Arktisen pelastamisen joukkue oli mm. mukana Ruotsissa kesällä 2018 riehuneiden metsäpalojen sammuttamisessa.
– Itselläni ei sattunut mahdollisuutta lähteä käymään siellä. Kansainväliset tehtävät kuitenkin kiinnostavat.
Normaali liikkeellelähtö
Maastopalo voi syttyä missä tahansa, kun maastossa on jotain palavaa ja olosuhteet palamiselle ovat olemassa.
Kun palolentäjä tai siviilihenkilö havaitsee savua maastossa ja ilmoittaa siitä hätäkeskukseen, häke tekee maastopalovasteen mukaisen hälytyksen. Paloasemalla hälytys etenee normaalin protokollan mukaisesti ja päivystävä palomestari antaa käskyn tehtävälle.
Aslak voi lähteä maastopalon sammuttustehtäville heti tai pelastustehtävän johtaja hälyttää Aslakin myöhemmin, jos hän näkee helikopterin toiminnasta olevan hyötyä.
Maastopalon sammutukseen lähtevän pelastajan suojavarustus ei juurikaan eroa normaalivarustuksesta.
– Raskasta sammutuspukua ei pidetä maastopalojen sammutuksessa. Maastopalopaikalla joutuu usein kävelemään pitkiä matkoja ja kesällä on lämmin. Painavalla varustuksella loppuu työteho äkkiä, Sukuvaara tarkentaa.
– Kevyillä suojavaatteilla mennään. Yllä on huomiovärinen liivi, jotta taivaalta erottuu, missä mennään. Lisäksi varustukseen kuuluvat kypärä, saappaat ja suojahanskat.
Vettä paikalle tavalla tai toisella
Palopaikalla pelastajien ensimmäinen homma on tehdä moottoriruiskuselvityksiä, jotta maastoon saadaan vedettyä letkulinjoja.
Maastopalon sammuttamiseen käytetään yleensä vain vettä. Kemikaalit ovat käytössä korkeintaan pehmentämässä veden pintajännitystä.
– Pääsääntöisesti pyrimme saamaan vettä palopaikalle tavalla tai toisella, Sukuvaara kiteyttää.
– Jos palo on tienvieressä, on helppo ottaa vesi säiliöautosta. Kun mennään erämaaolosuhteisiin, pitää vesi taikoa jostain. Jos lähellä ei satu olemaan lampea, ojaa tai jokea, voidaan joutua kuokkimaan palava maa-aines pois tai viemään helikopterilla vettä palopaikalle.
Pelastushelikopteri Aslakin varusteisiin kuuluu sammutussäkkejä, joilla vettä voidaan hakea kaukaakin.
– Käytämme myös mönkijän perässä vedettäviä ns. possuja eli 600–800 litran vesisäiliöitä, joiden perässä on pieni moottoriruisku.
Niilläkään ei ole kovin pitkät kuljetusmatkat järkeviä, joten joudumme vetämään pitkiä letkulinjoja. Yleensä vähintään puoli kilometriä, Sukuvaara selvittää.
Palosammutuskalustoa saattaa joissain tilanteissa täydentää pohjoisten pelastuslaitosten yhteinen suurtehopumppu, joka on virallisesti Arctic Rescue -joukkueen käytössä.
– Se on raskas ja iso systeemi, mutta sitä käytettiin mm. Raja-Joosepin isossa maastopalossa 2018.
Ensimmäiseksi rajat kiinni
Maastopalon sammuttamisessa on useita eri tekniikoita. Jarno Sukuvaaran mukaan pääperiaatteena on saada tuulen suunnassa palon pää katkaistua.
– Palo pyritään rajaamaan ja saamaan reunat kiinni, jotta palo ei leviä. Sen jälkeen aletaan sammuttaa paloa ulkoa sisälle päin.
Maastopalotehtävällä sammuttajat saattavat olla kaukanakin toisistaan.
– Käytämme viestinnässä Virveä eli viranomaisverkkoa ja VHF-radiota ja siellä missä on kuuluvuutta, myös GSM:ää. Sodankylän VPK käyttää lisäksi karttasovellusta, jossa näkyy henkilön paikka kartalla. Se pelaa huonommissakin kenttäyhteyksissä.
VPK tärkeä apu
Maastopalon sammuttaminen on usein pitkäkestoista ja raskasta työtä yötä päivää. Huollon pitää siis pelata, jotta sammuttajat jaksavat.
– Huolto pelaa meillä tosi hyvin isommissa tilanteissa. Sodankylän VPK:ssa on muonitusosasto, joka hälytetään ja osaston henkilöt huolehtivat muonituksesta, Sukuvaara kertoo.
Pienemmissä paloissa tilanne on toinen. Silloin tukeudutaan suurimmaksi osaksi paikallisiin pikaruokaravintoloihin.
– Täällä Sodankylässä VPK osallistuu kaikkeen. Paloasemalla meitä on vuorossa 1+1 tai 1+2, joten tarvitsemme usein lisäkäsiä. VPK on tosi tärkeä apu, Sukuvaara kiittää.
Sammuttamisen jälkeen maastoon voi jäädä kyteviä palopesäkkeitä ja palo roihahtaa uudelleen.
– Pelastuslaitos hoitaa varsinainen sammuttustoiminnan. Jälkivartiointi on aina maanomistajan vastuulla. Heidät hälytetään paikan päälle, on kyseessä yksityinen henkilö tai Metsähallitus.
Jarno Sukuvaara
- Valmistui pelastajaksi 2007.
- Työskentelee paloesimiehenä Sodankylän paloasemalla.
- Työskennellyt myös turvallisuusteknikkona kaivoksessa.
- Harrastaa hiihtoa, maastopyöräilyä, kuntosalia ja metsästystä.
- Kotoisin Sodankylästä, jossa myös asuu.
- Perheeseen kuuluvat kolme lasta.
